Tässä biisissähän ei ole mitään järkeä, mutta oon silti jotenkin jäny koukkuunn. Mutta eihän kaikessa tarttekkaan olla järkeä, eihän?
Päätin kerrankin kokeilla mitä asetuksia meidän järkkäristä löytyy, enkä vaan kuvata automaatilla. Kuvista tuli tosi epätarkkoja ja tärähtäneitä. Yllätin itseni, enkä edes ärsyyntynyt asiaan, vaan kerrankin olin tyytyväinen siihen, että edes yritin. Kaiken lisäksi Bosse oli maailman iloisin kuvattava ja innostui aina jos menin vahingossakin sanomaan, että tulipa hyvä kuva. Piki ei olekaan ikinä ollut hyvä poseeraamaan, häntä ei niin kiinnosta, naisten hössötystä kuulemma.
 |
| En oo edes tiennyt ennen, että tällä saa otettua mustavalkoisiakin kuvia :D |
 |
| Ei saa soikottaa! |
 |
| Miten niin en ihan hallitse tätä kuvaamista vielä? |
 |
Mä istuin Bosse sylissä eilen(kin) ja mulle tuli vaan semmonen olo et oon ihan hemmetin onnellinen. Aloin melkeen itkemään, kun ajattelin vaan kuinka kiintynyt oon siihen ja Pikiin. Tuli semmonen olo, että mulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa.
p.s. Äiti mä tiedän kyllä, että koiria ei pidetä edes sylissä sängyllä, anteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti