It´s over now

 

Mihin hävisi koko yläaste? Muistan kun kävin ihan äskön katsomassa mammaa terveyskeskuksessa, seiskan syksyllä. Siis ihan hetki sitten; ja nyt koko tuo elämänvaihe on ohi.
Sain yläasteella monia hyviä ystäviä, paljon kavereita ja useita tuttuja. Muistoja kertyi, niin hyviä kuin huonojakin. En vaan pysty ymmärtämään, että kaikki muuttuu taas syksyllä.

Yläaste aika muutti mua paljon, oon kasvanu uskomattoman paljon kolmessa vuodessa. Sain todella paljon muistoja, joihin sisältyy kaksi ulkomaan matkaa, joista olen hyvin kiitollinen. Kasilla olin Saksassa ja mulla oli saksalainen poika meillä viikon. Sen matkan jälkeen mulle tuli olo, että mä selviän mistä vaan. Meitä lähti Saksaan 11(?) tyttöä ja meistä tuli tiivis porukka. Ollaan vietetty aikaa yhdessä tämän jälkeenkin.

I miss u <3

 Olin mukana ysillä Comenius hankkeessa, joten mulla oli puolalainen tyttö; Ada meillä viikon syksyllä ja olin maailman ihanimmassa perheessä Ateenassa keväällä viikon. Kreikan matka oli mun elämäni yksi hienoimmista kokemuksista. Aion ehdottamasti mennä käymään Ateenassa heti kun pääsen. Olen menossa myös Puolaan käymään :)

En löytänyt nyt parempaa kuvaa musta ja vaihtaristani, koska en oo vieläkään siirtänyt kameran kuvia koneellee...

  

Voisimpa matkustaa ajassa taaksepäin takasin tohon viikkoon, oli aivan mahtavan hienon loistavan paras viikko! 

Koko yläaste aika oli todella hienoa, sai ottaa enemmän vastuuta kuin ennen, huolehtia omista asioistaan, kuitenkin niin ettei tarvinnut kaikkea vastuuta kantaa itse. Varsinkin ysillä oli monia hetkiä, joita en vaihtaisi pois. Meistä muodostui porukka ja todella toivon, että pidän mahdollisimman monien kanssa yhteyttä tulevaisuudessa. 

Tää porukka muodostui vasta ysin aikana kunnolla ja me ainakin pidetään yhteyttä! :)

Miljaankin tutustuin vasta tän vuoden aikana, niin kuin moniin muihinkin. 

 

Teija on mulle kuin toinen äiti,enkä tiedä miten tulen pärjäämään ilman Teijaa. Hän siis opetti mua jo Harvaluodon koulussa ja lähti mun kanssa samaa matkaa Piikkiön Yhtenäiskouluun. Aivan uskomattoman ihana ihminen, jolle voin puhua kaikesta. En pysty kuvittelemaan miten selviän ilman ihanaa Teijaa, mutta onneksi luvattiin pitää yhteyttä! 

Muru <3

Meijän vakiporukka, ette tuu ikinä tajuamaan kuinka tärkeitä ootte mulle! <3

Tulipa haikea fiilis muistellessa, se on nyt oikeasti ohi. Syksyllä sitten uudet ihmiset ja kuviot, mutta muistot onneksi säilyy!