Koitettiin ottaa musta ja hevosista yhteiskuvia, jokseenkin heikoin tuloksin. Aina jos mä onnistuin näyttäämään kohtuulliselta, hevoset ei ollu edustuskelposia ja toisin päin. Päätin nyt, että laitan myös pahasti epäonnistuneita otoksia meistä.
Mulla on muuten ihan kesäfiilis, lomaa odotellessa :)
Oon ihan koukussa tähän, jotenkin tulee niin kesänen ja hyvä fiilis :)
Sunnuntaina
kirjotin, että ei päästy Liekin kanssa millään puomien yli. Tänään otin
Jennan mukaan, niin että voin talutella Liekkiä puomien yli ja ihminen
on kyydissä. Aattelin etukäteen, että katastrofi on tulossa ja ei
onnistuta millään. Aluksi olikin kaikki katastrofin ainekset ilmassa,
Liekki ei kuunnellut yhtään ja teki mitä ite tykkäs. Naruriimu suitsien
päälle, naru kiinni ja menoks. Ja alkukankeuden jälkeen sehän meni!
Jenna oli mitä mainioin selässä keikkuja, koska on kuitenkin mennny
Liekillä sen verran, että tietää miten se sietää painetta- eli ei paljon
yhtään.
Jossain vaiheessa kun homma alko sujumaan aika
hyvin, vaihdettiin mut selkään ja voi sitä onnen tunnetta! Aluksi en
meinannut osata pyytää oikeen, mutta kun Jenna pari kertaa avusti, alko
Liekindeeruskin innostumaan.
Ongelmaksi tuli oikeestaan vauhdin
vähentäminen, koska Liekille oli selkeesti hankalaa mennä käynnissä
puomin yli, koska sillon ehti jännittämään enemmän.
Loppujen
lopuksi mentiin kauheeta vauhtia ja Liekilläkin oli toooosi hauskaa, se
meni korvat tötteröllä ja oikein haki puomia. Mun täytyy vaan muistaa
tukea sitä tarpeeksi, eikä jättää yksin. Itekin innostuin ja unohdin
keskittyä olennaiseen ja vaan nauroin. Mut olin niiiiin onnellinen, että
loppujen lopuksi Liekki toimi tänään niin hyvin. Oletin, että saadaan
se väkisin vedettyä pari kertaa puomin yli ja lopetetaan siihen.
Ihana
Saara oli pitämässä Veskua kun Jennan kanssa harjoteltiin puomin
ylitystä. Saara ratsasti Veskulla jonkun aikaa ja hyvin heilläkin sujui.
Liekki oli muutenkin tositosi hyvä ratsastaa tänään ja olin ihan super ylpeä <3
Lastattiin
heppoja vielä illalla ja Pappakin oli ihan innoissaan tulossa
traileriin, joten avattiin sille takapuomi ja se vaan tallusti tyytyväisenä
kattomaan mitä Liekki syö siellä. On mulla kauheita ongelmahevosia!
Liekki vaan kävelee nykyään traileriin, että ollaan me siinäkin
kehitytty :)
Loppuun yritän saada puhelimesta kuvia, saa nähdä onnnistunko.
Nyt joku ajattelee, että ompa vastuutonta toimintaa. Mut voin sanoa, että vaikka eläimeen ei saa ikinä luottaa, niin jos johonkin niin Veskuun voi :)
Älkää välittäkö nyt ratsastajasta, oli vähän yllättävä toi hyppy. Kattokaa miten se vetää noi takajalat! :D
Alan nyt laittamaan aina postauksen alkuun jonkun laulun, jota voi kuunnella samalla kun lukee. Tulee ihan erilainen fiilis koko tekstiin. Olisin halunnut laittaa tähän cheekin ei oikotietä, mut blogger ei löydä sitä...
Oltiin näin äitienpäivän kunniaksi kentällä pyörimässä. Päätin koittaa Liekin kanssa puomeja eli toisin sanoen päästä puomin yli. Toivoton ajatus, menetin hermot heti. Liekki siis ei yksinkertasesti mene maapuomin yli, muuta kun niin, että minä ja ainoastaan minä sen talutan. Yritin ensin mennä selästä käsin, mutta syntyi ainoastaan tappelu. Tulin alas ja taluttamalla (okei, oli mulla leipä kädessä) sain sen loppujen lopuksi monta kertaa ihan tappeluitta kävelemään puomin yli. Takasin selkään ja puomista tulikin jo monsteri. Iskä oli äitienpäivän kunniaksi kentällä kattomassa, joten käskin sen houkuttelemaan leivän kanssa. Ei onnistunu millään, tehtiin täys stoppi jo viittä metriä ennen koko puomia. Uudestaan alas ja taluttaen ei ongelmaa ollut. Arrrgh, mua ei oo luotu mihinkään missä ei sais menettä hermoja. No, me harjotellaan taas jossain vaiheessa, ehkä vielä joskus päästään esteenkin yli...
Onneksi Liekki oli muuten tosi kiva ratsastaa, ei painunut kuolaimen alle tai kaahannut. Laukkakin oli taas tosi hyvää, oon niiiin ilonen, että ollaan kehitytty. Kai mä jotain oon tehnyt, vaikka paljon onkin tultua tehtyä väärin. Mutta se muutos mitä me ollaan koettu ratsukkona on niin suurta, ettei sitä voi olla huomaamatta. Oon ylpeä meistä molemmista, vaikkei me mitään vielä osatakkaan, niin meidän koko meno on kokonaan muuttunu. Liekki <3
Menin Veskullakin hetken, enkä jaksanu keskittyä yhtään. Meni pelkästään pyörimiseksi koko homma. Vesku oli ihan ok, mutta paljon huonompi kun on ollut. Mulla on nyt Vesku innostus, koska oon oppinu ratsastamaan sitä ihan eri tavalla. Voisin mennä sillä joka päivä kentällä :D Pappa hepalla on ollu kauheesti virtaa, joka toisaalta on hyvä. Äiti on vaan maastossa sitä mieltä, että se vois olla rauhallisempi. Mutta kentällä se on just bueno, ja mä voin kunnolla vaatia. Ollaan viimisen viikon aikana tehty vaihtoja, vastalaukkaa, paljon väistöjä, avoja, sulkuja ja oon yrittäny istua pätkiä harjotusravia. Pappa on vaan niin ihana ratsastaa, mutta se vaati paljon paljon työtä.
