sunnuntai 11. toukokuuta 2014

toivon pilkahduksia


Alan nyt laittamaan aina postauksen alkuun jonkun laulun, jota voi kuunnella samalla kun lukee. Tulee ihan erilainen fiilis koko tekstiin. Olisin halunnut laittaa tähän cheekin ei oikotietä, mut blogger ei löydä sitä...

Oltiin näin äitienpäivän kunniaksi kentällä pyörimässä. Päätin koittaa Liekin kanssa puomeja eli toisin sanoen päästä puomin yli. Toivoton ajatus, menetin hermot heti. Liekki siis ei yksinkertasesti mene maapuomin yli, muuta kun niin, että minä ja ainoastaan minä sen talutan. Yritin ensin mennä selästä käsin, mutta syntyi ainoastaan tappelu. Tulin alas ja taluttamalla (okei, oli mulla leipä kädessä) sain sen loppujen lopuksi monta kertaa ihan tappeluitta kävelemään puomin yli. Takasin selkään ja puomista tulikin jo monsteri. Iskä oli äitienpäivän kunniaksi kentällä kattomassa, joten käskin sen houkuttelemaan leivän kanssa. Ei onnistunu millään, tehtiin täys stoppi jo viittä metriä ennen koko puomia. Uudestaan alas ja taluttaen ei ongelmaa ollut. Arrrgh, mua ei oo luotu mihinkään missä ei sais menettä hermoja. No, me harjotellaan taas jossain vaiheessa, ehkä vielä joskus päästään esteenkin yli...
Onneksi Liekki oli muuten tosi kiva ratsastaa, ei painunut kuolaimen alle tai kaahannut. Laukkakin oli taas tosi hyvää, oon niiiin ilonen, että ollaan kehitytty. Kai mä jotain oon tehnyt, vaikka paljon onkin tultua tehtyä väärin. Mutta se muutos mitä me ollaan koettu ratsukkona on niin suurta, ettei sitä voi olla huomaamatta. Oon ylpeä meistä molemmista, vaikkei me mitään vielä osatakkaan, niin meidän koko meno on kokonaan muuttunu. Liekki <3

Menin Veskullakin hetken, enkä jaksanu keskittyä yhtään. Meni pelkästään pyörimiseksi koko homma. Vesku oli ihan ok, mutta paljon huonompi kun on ollut. Mulla on nyt Vesku innostus, koska oon oppinu ratsastamaan sitä ihan eri tavalla. Voisin mennä sillä joka päivä kentällä :D Pappa hepalla on ollu kauheesti virtaa, joka toisaalta on hyvä. Äiti on vaan maastossa sitä mieltä, että se vois olla rauhallisempi. Mutta kentällä se on just bueno, ja mä voin kunnolla vaatia. Ollaan viimisen viikon aikana tehty vaihtoja, vastalaukkaa, paljon väistöjä, avoja, sulkuja ja oon yrittäny istua pätkiä harjotusravia. Pappa on vaan niin ihana ratsastaa, mutta se vaati paljon paljon työtä.

Joo, tänään ei vaan jaksanu keskittyä Veskuun :D





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti