lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kuvittelen et lennän


Oon tällä hetkellä vaan onnellinen, rakastan kesää. Maiju (kannattaa katsoa Snaijun blogi, tykkän tosi paljon!) kävi tänään kuvailemassa mua ja hevosia. Ratsastettiin hevoset kentälle ja äiti tuli pitämään toista kun menin toisella. Snaijun kanssa ollaan tutustuttu jo Särvällä ja ollaan aina nähty tallilla. Edellisviikko vietettiin yhdessä Astorissa isosena, kuten monena muunakin kesänä. Tosi iso kiitos Snaiju kuvista ja tosi kiva kun kävit! :)

Liekki toimi suhteellisen hyvin, ei koettu mitään ahaa-elämyksiä, mutta ei nyt huonostikkaan mennyt. Meni aika ympyröillä pyörimiseksi koko ratsastus, kuten mulle usein käy. Maiju onneksi sanoi mulle aina välillä, että pitäisi suorittaa jonkinlainen ryhtiliike. Mun ryhti menee vuosi vuodelta huonommaksi, joten kaipaan aina välillä siitä huomauttelua.  






Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa.



Vien tän äärirajoille, äärirajoille Vien tän äärirajoille, sua varten

Oho, valitsimpa paljon kuvia samasta kohdasta kenttää... Liekki on kasvattanut kesämahan, odotan innolla kuinka lihava hevonen mulla on laidunkauden jälkeen.

toi takajalka :D

Oon oppinut, että jos laukka ei oikeen pyöri, kannattaa nousta kevyeeseen istuntaan. 

 Liekki laukkasi tänään paremmin vasempaan kuin oikeaan, olin hyvin hämmentynyt :D Oikeaa laukkaa en saanut millään pyörimään. 

Oltiin tosi hurjia ja annettiin Snaijun pystyttää mulle ja Veskulla mini-este. Musta on tullut todellinen nössö ja 30 cm este oli mulle aivan riittävän kokoinen. Voidaankin asettaa 60 cm tavoitteeksi jouluun mennessä. Pappa- hevonen löysi sisäisen estehevosensa, se vallan innostui. 
Kuskilla on jokseenkin kauhistunut ilme :D

Melkeen esteratsastaja...


Me ollaan Veskun kanssa menty jotenkin takapakkia, oon hävittänyt koko hevosen. Nypin suusta, koukin kaantapäillä ja arrrgh. Tänään en oikeastaan jaksanut edes keskittyä, mutta laitetaan se ton hurjan esteen syyksi! 
*************** 
Meillä kävi eilen eräs perhe katsomassa Pikiä ja Bossea, koska ovat miettineet pihakoiran hankkimista. Bosse heittäytyi keskelle ihmisjoukkoa selälleen rapsutettavaksi ja oli todella rauhallinen. Piki oli oma itsensä, ei niinkään välittänyt vieraista. Toivottavasti muistin kertoa kaiken oleellisen pihiksistä ja annoimme muutenkin hyvän kuvan! :) Ainakin he olisivat ottaneet pojat mukaansa jos olisivat saaneet, joten ehkä me onnistuttiin.   

~Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaa et uskaltaa hyppää vak ei tiedä selviikö elossa~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti