Vuosi sitten olin maailman onnellisin ihminen ja olen oikeastaan edelleenkin. 1.9.2013 tän pikku tytön unelmat toteutui ja me haettiin mun ensimmäinen oma hevonen. Olin ihan täpinöissäni ja meinasin haljeta onnesta. Liekki oli se mistä olin aina haaveillut, se tuntui niin omalta. Pieni, paksu ja suloinen suomenhevonen. Oikeasti olen aina ollut ostamassa liinakkoa, sellaista kaunista perus suokkia, joka olisi osaava. Mutta pieni paksu osaamaton Liekki seisoi käytävällä ja tuijotti mua. Siitä hetkestä kun näin sen ekan kerran, olen tiennyt että se on just se mun hevonen. Ja tiedän edelleen.
 |
| Oltiin saavuttu juuri Korpimäkeen, jossa Liekki vietti ensimmäisen kuukauden. |
Sain heti aluksi kuulla lauseita; eikö sen voisi palauttaa? Ompa se muuten pieni ja paksu, ai niin sillä on muuten kesäihottumakin, et onnea vaan. Ei tosta tuu mitään.
Mut onneksi oli myös ihmisiä, jotka jaksoi tukea mua ja uskoi meihin. Ja vaikka multa loppui aina välillä usko ja toivo, niin onneksi jaksoin yrittää. Monet kerrat itkin kentällä, pelkäsin, että pilaan koko hevosen. Ehkä jonkun mielestä olen niin tehnytkin, mutta mä olen meistä ylpeä, suunnattoman ylpeä. Pieni paksu hevonen ja sen toivoton omistaja ovat kehittyneet. Meillä on alkanut sujumaan, kuka olisi vuosi sitten uskonut, että me ollaan nyt tässä pisteessä?
 |
| eka kerta pellolla |
 |
| Eka lastaus, kun oltiin lähdössä kohti Harvaluotoa. Onneksi ollaan tässäkin kehitytty! |
Me ollaan Liekin kanssa koettu paljon, enkä hetkeäkään vaihtaisi. Liekistä on kuoriuitunut maailman paras maastoratsu, uimamestari, lohduttaja, lastenratsu, oikea tamma sille päälle sattuessaan...
Kun olin viimeksi pellolla, mulle tuli vain yhtäkkiä olo, että pakahdun onnesta. Mulla on hevonen, joka on just se mun, johon pystyn luottamaan. Vaikka tiedän, että Liekki ei ollut se järkevin valinta, niin tiedän että tein oikein kuunnellessa sydäntä eikä järkeä.
 |
| Yksi ensimmäisestä kuvista, jonka Liekistä julkaisin netissä. |
 |
| Onneksi pullaponi ei näytä enää tältä! |
Liekki (ja Vesku) on mulle rakkaimpia, ne on mulle kaikki kaikessa. Teen niiden eteen valtavasti töitä ja uhraan aikaa muulta. Mutta en mä koe, että menettäisin mitään, mä saan tästä hommasta paljon enemmän kuin menetän. Niinä hetkinä kun saan olla niiden kanssa, ei millään muulla ole väliä.
Rakastan, rakastan, rakastan <3
 |
| Tältä kesältä otettu kuva, tähän ollaan tultu :) |
 |
| Sinutta on tyhjyys, sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan sinä olet minä. |
Ihana postaus! :) Jahka saan autokortin (inssi syyskuun lopulla) ja syksyn ylppärit pois alta, niin lupaan varmasti tulla taas teitä katsomaan ja vaikka ulkoiluttamaan samalla kameraakin (:
VastaaPoistakiitos! :) joo, todellakin tuut tänne ja mä haluan tulla käymään teillä :)
VastaaPoista