Pojkar

Koirat on jotenkin jäänyt täällä blogin puolella hevosten jalkoihin. Oikeassa elämässä heitä ei ole lainkaan unohdettu, vaikka hevosiin meneekin paljon aikaa. 

 

 

Bossen kanssa ollaan oltu Taikamon koirakoulun luoksetulokurssilla nyt kaksi kertaa ja huomenna on edessä viimeinen kerta. Ensimmäinen kerta meni keskittymiskyvyn puuttuessa hieman hukkaan ja viime kerralla menin tästä viisastuneena 15 min etukäteen kävelemään Kupittaan puistoon Bossen kanssa. Tämä auttoikin siihen, että Bosse pystyi keskittymään paljon paremmin treenien aikana. Kurssi siis pidetään Kupittaalla, jossa on maalaiselle paljon katseltavaa.  

 

 

 

Toinen kerta menikin jo paljon paremmin, Bosse kuunteli ja suoritti pyydetyt asiat hyvin. Saa nähdä saanko tehtyä kotonakin kurssilla tehtyjä harjoituksia. Ei meille ole kurssista mitään hyötyä, jos jätän luoksetulon harjoittelun huomisen jälkeen unholaan. Jostain pitäisi löytää aikaa Bossen kanssa treenaamisellekin, koska se pitää yhdessä tekemisestä niin paljon. 

 

 

Kuvailtiin eilen Jennan kanssa ja yritettiin ottaa koiristakin kuvia ja saatiin pari yllättävän hyvää. Yleensä olen yksin ottamassa kuvia, joten pojat sinkoilee minne sattuu ja mä yritän parhaani mukaan painaa kameran nappia oikeaan aikaan. Kun meitä oli kaksi, onnistuttiin huomattavasti helpommin. Eilisestä kirjotankin ihan oman tekstin heti kun ehdin! 

 

 

Pari viikkoa sitten viikonloppuna, Piki oli todella huonossa kunnossa. Se oli joka paikasta kipeä ja vaikutti siltä, ettei ymmärrä mistään mitään. Se meni ihmistä pakoon ja vaikutti dementoituneelta. Itkin koko viikonlopun, olin varma että se joudutaan lopettamaan. Tajusin vasta silloin kuinka tärkeä tuo koira onkaan minulle. Olen kasvanut sen kanssa, se on opettanut minulle niin paljon. Yleensä jos itken, Piki liimaantuu minuun kiinni ja vaan on siinä tukena. Tuona viikonloppuna se meni pakoon, se ei lohduttanut. Kun Pikin kanssa lähdettiin lääkäriin, siitä ei löydetty mitään, ei yhtään mitään. Sen lenkkejä aletaan hieman lyhentämään ja painoa tiputtamaan. Lääkäristä tultuaan se oli taas aivan normaali. Täytyy toivoa, että tämä oli vain yksittäinen "kohtaus". 

 

 

Paavo on sitä mieltä, että ulkona on jo aika kylmä, joten on paljon mukavampi nukkua sisällä.

Kone jumittaa jotenkin, eikä suostu lisäämään kaikkia kuvia, joita olisin halunnut. Joten lähes kaikki parhaimmat otokset jäävät nyt tuleviin teksteihin.

 

 

 

 

All the hurt, all the lies
All the tears that they cry
When the moment is just right
You see fire in their eyes

 

Cause she's stronger than you know
A heart of steel starts to grow

 

When you've been fighting for it all your life
You've been struggling to make things right
That's how a superhero learns to fly
Every day, every hour, turn the pain into power