Long time no see

On vierähtänyt tovi jos toinenkin siitä, kun viimeksi olen ehtinyt kirjottamaan. Oikeasti, en ole yksinkertaisesti ehtinyt. 
Hevosten kanssa on viimeiset 10 viikkoa ollut lähinnä kävelyä, koska ei ole paikkaa missä ratsastaa. Tämähän auttaa mun kehittymistä ja kisaamista tosi paljon. Suoraan sanottuna hevoshommat ei saa mussa mitään iloa tällä hetkellä aikaan. Okei okei, toi oli vähän liian rajusti sanottu, mutta välillä on vaan olo, ettei tässä ole mitään järkeä. 

 Vesku ei ole ymmärtänyt kääntyneensä 24 vuotiaaksi. Vauhtia riittää muillekkin jaettavaksi, joskus hieman liikaakin. Pappa on kyllä täyttä kultaa, rakastan tätä hevosta päivä päivältä enemmän.

Pappa kävi kampaajalla :D

Liekki taas on oppinut uutta, se osaa vetää pulkkaa! Vielä ei olla kokeiltu niin, että joku olisi pulkassa ja mä selässä, mutta eiköhän sekin tästä vielä ehditä :) Oon ylpeä pullaponista, aluksi se pelkäsi pulkkaa, mutta totuttelun jälkeen se oli ihan jees. 

Näistä päivistä mä tykkään <3

Koirat on ollut vaan kotikoiria, missään ei olla käyty ja mitään ei olla tehty. Piki on lihonut entisestään, Bosse sentään on tullut paremman näköiseksi.  Paljon viisammaksi kuten kuvasta näkyy.

Lukiosta on nyt mennyt kolme ensimmäistä jaksoa ihan huomaamatta. Mua pelottaa, että tää lukio aika menee liian nopeesti ohi. Haluan nauttia näistä vuosista, koska niin monet on sanonut näiden olevan sitä elämän parasta aikaa. Oon tutustunut hurjan moniin ihaniin ihmisiin, ollut lukemattomia kertoja jossain yötä, tehnyt hurjasti läksyjä ja nukkunut aivan liian vähän. Siitä on mun lukion alku tehty.

                                              Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
                                              Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
                                              Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
                                             Pusken täysii aina vaa.
                                             Mun ei täydy vaan mä saan.